perjantai 11. marraskuuta 2016

Christian Rönnbacka: Kaikki mikä kiiltää

Kaikki mikä kiiltää
Christian Rönnbacka
287 s. 
2016
CrimeTime









Arvostelukappale kustantajalta


Christian Rönnbackan Antti Hautalehto -sarja on ollut alusta pitäen kovasti kiitelty ja kehuttu niin facebookin Dekkariryhmässä kuin blogimaailmassakin. Miksi siis Kaikki mikä kiiltää, sarjan viides osa, oli minulle ensituttavuus Antin kanssa? Siksi koska kaikkea ei vain ehdi! Haluaisin lukea kaiken kiinnostavan, mutta paljon jää silti merkinnöiksi Goodreadsin want-to-read listalle. Että ehkä sitten joskus...

Joka tapauksessa, olen kuitenkin tolkuttoman onnellinen että sain käsiini Rönnbackan uusimman dekkarin sillä en tämän kirjan lukemisen jälkeen kaikkia kehuja ihmettele lainkaan. Tämähän koukutti, ensimmäisiltä sivuilta saakka - ja piti koukussaan viimeisille sivuille.

Kaikki mikä kiiltää tapahtuu Porvoossa, Antti Hautalehdon kotikulmilla. Keskusrikospoliisi tarkkailee paria Porvoossa asuvaa nuorta miestä ja seuraa heitä aina ulkomaille saakka - syytä kertomatta. Nuoret hoitavat kansainväliseltä rikosliigalta saamaansa tehtävää ja katoavat yhtäkkiä jäljettömiin - sitten heillä onkin perässään vielä astetta kovempia kavereita. Antti Hautalehdolla ja hänen työtovereillaan riittää töitä, joiden huipennoksesta ei kyllä vauhtia puutu.

Voi, Christian Rönnbacka. Tavallaan harmittelen että löysin tämän dekkaristin vasta nyt, tavallaan olen siitä tolkuttoman kiitollinen. Minulla on sarjan neljä osaa lukematta, neljä kehuttua dekkaria joista voin arvata pitäväni. Kaikki mikä kiiltää piti nimittäin sisällään monta asiaa joita dekkarissa arvostan - asioita joita luulen myös sarjan aiempien osien sisältävän.

Oli vauhtia. Vaikka välillä on ihanaa lukea hieman rauhallisempiakin dekkareita niin yhtä lailla nautin tällaisesta, vauhdikkaasta ja sopivasti toiminnan täyteisestä teosesta. Arvostan aina jos dekkarin "loppurytinä" on hyvä ja taidokkaasti rakennettu ja sen Rönnbacka todella osaa. Vauhtia loppupuolella kirjaa riitti ja sitä tämä dekkarihullu arvostaa.

Oli mahtava, kertakaikkiaan mahtava päähenkilö. Kuten te dekkarihullut tiedätte, hyvässä dekkarisarjassa täytyy, siis kertakaikkiaan TÄYTYY olla hyvä päähenkilö. Ja Antti Hautalehto todella on sellainen! Lukutoukan ja Antin kohtaus oli rakkautta ensi silmäyksellä - joidenkin fiktiivisten hahmojen kanssa se homma vaan toimii, tiedättehän? Minulla ainakin paremmin kuin tosielämän miesten.

Ja sitten se huumori. Arvostan suunnattomasti että dekkarissa on mukana huumoria, varsinkin sellaista huumoria joka kolahtaa minuun. Christian Rönnbackan ja minun huumorintajuissa on ilmiselvästi jotain samaa, sillä nauroin lukiessani monta kertaa ääneen. Ennen kaikkea nautin hyvästä dialogista - se oli nerokasta, hauskaa ja toimivaa.

Kaikki mikä kiiltää oli kertakaikkiaan mahtava dekkari. Se oli siinä määrin hyvä että eilisellä kirjastoreissulla lainasin kaksi Antti Hautalehto -sarjan aiempaa osaa jotta voin palata Antin ja hänen työtovereidensa pariin pian. Christian Rönnbacka lienee tuttu monelle dekkarihullulle, mutta jos ei vielä ole - tutustukaa, tuskin petytte!

2 kommenttia:

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!