Sinikka Vuola
197 s.
2016
Tammi
Arvostelukappale kustantajalta
Sinikka Vuolan Replikaan liittyy minun kohdallani paljon maagisuutta. Ensin Reader, why did I marry him -blogin ihana Omppu kirjoitti Replikasta niin maagisen hienosti että se sai minut tarttumaan kirjaan hetimiten. Ja se, millainen Repilikan maailma olikaan kun siihen pääsi sisään, se oli magiikkaa - upeaa sellaista! Kaiken tämän päälle kirjoittaessani tätä Joensuu on kääriytynyt kauniin valoiseen lumipeitteeseen ja tuossa tuossa lumisateessa, jossa äsken kävin kävelemässä, siinä on silkkaa taikaa.
Replika ei anna nimeä kirjan päähenkilölle eikä myöskään tapahtumapaikalle, mutta ne eivät olekaan oleellisia seikkoja tarinan kannalta. Jokainen lukija voi itse miettiä millaiseen maisemaan tarinan sijoittaa, antaa mielikuvituksen lentää. Sinikka Vuola on kirjoittanut nuoren pojan kasvutarinan, tarinan traumoista selviämisestä ja surun keskeltä nousemisesta. Replika on surrealistinen, omalaatuinen ja erikoisella tavalla kaunis romaani todellisuudesta joka koettelee nuorta poikaa.
Rakastuin Replikaan. Rakastuin siitäkin huolimatta ettei Vuolan tyyli ja Replika kirjana ole ominta tyyliäni, eikä varsinaisesti sellaista johon poikkeuksetta rakastun. Vuolan tyyli on persoonallinen, poikkeuksellinen ja haastava ja lukemaansa täytyy pohtia kerran jos toisenkin. Vaikka itsensä haastaminen on välillä enemmän kuin hyvästä, luovutan aivan liian usein tämänkaltaisten kirjojen kanssa - valitettavasti. Nyt en luovuttanut, onneksi.
Replikaa lukiessani suljin kaikki äänet ympärilläni ja annoin kirjan viedä. Annoin Replikalle aikaa, luin jotkin pätkät useampaan kertaan, annoin Vuolan tekstin virrata tajuntaan. Myönnän, ehkä jotkin asiat jäivät ymmärtämättä, ehken tajunnut jokaista koukkua - kokonaisuus, Vuolan tyyli, tarina, ne ottivat minut. Ne saivat rakastumaan.
Sinikka Vuolan tekstistä näkee sen että hän on runoilija. Kaisa Reetta on lukenut myös Replikan ja kuvaa hienosti Vuolan tyyliä sanoen sen olevan "kirkkaan sävelen lailla soivaa". En olisi voinut sanoa itse paremmin, joten yhdyn todella Kaisa Reetan sanoihin. Replika kannattaa lukea jo sen vuoksi että Vuola on huumaavan hieno kirjoittaja!
Tätä bloggausta kirjoittaessani mielessäni on että voisin heti lukea Replikan uudelleen. Ihastellakseni sitä, rakastuakseni siihen yhä syvemmin, ymmärtääkseni sen paremmin. Ja kyllä, luulen että luenkin sen pian - on tämä sen arvoinen kirja.
Muualla blogeissa: Tekstiluola, Sabinan knalli
Ihanaa Krista, että tartuit. Sun luenta kuulostaa tosi onnistuneelta ja just tuo, että ikään kuin suostuu luopumaan jostain tavoista, joita usein muuten lukiessa noudattaa. Koen, että Replika saa sen aikaan. En sanoisi että se pakottaa, mutta se tarjoaa niin hivelevän mahdollisuuden ottaa itsensä vastaan ihan selaisena kuin se on, että moni (kuten nyt tässä sinä) lukija tähän tilaisuuteen tarttuu.
VastaaPoistaTykkäsin paljon sun kirjoituksesta.
Omppu, kiitos! <3 Olisin kirjan jossain vaiheessa joka tapauksessa lukenut, mutta sinun ansiostasi luin kirjan jo etukäteen jonkinlaisen flown vallassa, joka kestikin ihan viimeiselle sivulle saakka. Toivon että tämä löytää lukijansa, myös sellaisia (kuten minä) jotka saavat hieman haastaa itseään tämän kirjan kanssa. <3
PoistaReplika kuuluu tämän kirjavuoteni kotimaiseen kärkeen. Otin kirjan lukuun vähän yllättäen ja löysin helmen. Toivotaan että Replika löytää yhä uusia lukijoita. Tämänkaltaisissa kirjoissa on taikaa... <3
VastaaPoistaKaisa Reetta, minä aloitin Replikan vähän epäillen mutta mitä se antoikaan. Olen varma että luen kirjan jossain vaiheessa uudestaankin, sillä toisella kertaa tästä varmasti löytää (ja tajuaa) paljon uutta. <3
Poista