Mikko Haaksluoto
252 s.
2016
Scarabe kustannus
Arvostelukappale kustantajalta
Mikko Haaksluoto on jälleen kerran minulle uusi kirjailijatuttavuus. Kylän kollit ei ole hänen esikoisromaaninsa mutta ilokseni huomasin että siinä on mukana eräänlainen esikoisromaanin tuoreus - liekö kokemukseni johtunut siitä etten ollut aiemmin tämän kirjailijan kirjoja lukenut.
Kylän kollit vei minut Etelä-Savoon, tarkemmin Salokylään. Salokylä on pieni paikka jossa on turvallista kasvaa nuoreksi mieheksi... tai no, turvallista ja turvallista. Kylän kollit kertoo veljesten Vesan ja Pekan elämästä ja sivuroolin saavat myös muutama muu kylällä asuva poika. Mieheksi kasvamista, ihastumista, päihdekokeiluja, sitä mikä kuuluu varmasti lähestulkoon jokaisen nuoren miehen elämän. Kylän kolleihin oman värinsä tuo uskonto, sillä Vesan ja Pekan koti on vahvasti uskonnollinen.
Kylän kollit on itsenäinen jatko-osa Mikko Haaksluodon edelliselle romaanille, Erälounas. Minä en ole Erälounasta lukenut mutta kirja alkoi varovasti tämän luettuani kiinnostaa - mitä on tapahtunut ennen Kylän kollien tarinan alkua, miten nämä kaksi kirjaa liittyvät toisiinsa? Taidan etsiytyä H:n kohdalle seuraavalla kirjastoreissulla. Kuitenkin, Kylän kollit voi lukea myös itsenäisenä teoksena, tietämättä mitään edellisen romaanin tapahtumista vaan minäkin sain omasta mielestäni täyden lukukokemuksen.
Mikko Haaksluodon romaanissa suurta roolia näyttelee kieli ja ennen kaikkea savon murre. Dialogit ovat melkein poikkeuksetta kirjoitettu murteella ja se tuo omanlaisensa, hieman humoristisen ja lämpimän lisän kirjaan. Onko se kuitenkin liikaa jollekulle, vaikkapa Etelä-Suomessa asuvalle lukijalle? Ymmärtääkö tämä lainkaan savon murretta kirjoitettuna? Minulle tuokin murre on tuttua mutta joitakin sanoja piti lausua ääneen että sain kiinni tarkoituksesta. Joka tapauksessa, murre antoi oman lämpimän lisänsä kirjaan ja pidin siitä.
Kylän kolleja lukiessa minäkin pääsin kurkkaamaan nuoren miehen elämään ja mieleen. Siihen, mitä mieheksi kasvu oikein on ja mitä poikien mielessä liikkuu. Ei nimittäin kovin usein tule luettua esimerkiksi pojille suunnattuja nuortenkirjoja, joista saisi hieman otetta asiaan - ehkä pitäisikin useammin! Haaksluoto kuitenkin kirjoittaa aiheesta aidontuntuisesti ja siksi voisinkin ajatella että Kylän kollit olisi hyvää luettavaa myös nuorille miehille. Ja se murre, se savon murre. Se oli hieno lisä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!