Julian Fellowes: Belgravia

Belgravia
Julian Fellowes
Suomentanut Markku Päkkilä
477 s. 
2016
Otava








Arvostelukappale kustantajalta


Belgravian kirjoittaja Julian Fellowes on mies menestyssarja Downton Abbeyn takana, hän on käsikirjoittanut sarjan. Belgravian mainitaankin olevan lääkettä Downton Abbey -riippuvuuteen, käsitin näissä kahdessa olevan samaa henkeä vaikkei varsinaisia yhtymäkohtia löydykään. Tunnustan: en ole katsonut Downton Abbeyta ja olen kyllä useampaan kertaan miettinyt että miksihän en? Ehkä joku päivä vielä hankin ainakin sarjan ensimmäisen kauden dvd:llä ja otan selvää ihastunko yhtä paljon kuin monet kirjaystäväni.

Belgraviaan kyllä ihastuin.

Takakannessa puhutaan lukunautinnosta ja kyse onkin lähestulkoon viidensadan sivun mittaisesta lukusukkulasta joka oli minulle ainakin nautinto. Lähestulkoon viisisataa sivua kestävä nautinto täynnä valheita, juonittelua, yläluokkaista elämää ja tietenkin rakkautta 1800-luvulla.

On Edmund, aatelissukuinen nuori mies joka on rakastunut nousukasperheen Sophiaan. Heidän suhteensa saa traagisen päätöksen, kun eräät tanssiaiset joudutaan keskeyttämään nuorten miesten joutuessa lähtemään taisteluun Waterloon kentille. Kaikki ei kuitenkaan pääty siihen, vaan Edmundin ja Sophien suhde puhuttaa ja ravistelee yläluokkaista Lontoota vielä vuosikymmenien päästäkin, erityisesti korttelia nimeltä Belgravia - ja kahden perheen tiet risteytyvät yllättäen.

Ylittääkö rakkaus kaiken? Onko mikä tahansa mahdollista 1800-luvun Englannissa, kun puhutaan yläluokkaisten sukujen käymästä taistosta? Esimerkiksi näitä kysymyksiä pohdin hymy huulillani lukiessani Belgraviaa. En epäile sitä, etteikö rakkaus pystyisi korjaamaan monenlaisia haavoja, mutta voiko se ylittää mitä tahansa? Onneksi fiktiivisesti mikä tahansa on mahdollista, eikä minun epäilyilläni ole osaa eikä arpaa. Senkin huomasin, että mitä tulee selän takana puhumiseen ja juonien punomiseen, ovat 1800-lukulaiset yläluokkaiset ihmiset siinä mitä parhaimpia. Näin ainakin sitä kuvaa Belgravia.

Belgravia tosiaan on varsinainen lukusukkula, sillä sitä ei malta oikein käsistään laskea kun on kirjaan kerran tarttunut. Minuun puree juuri tällainen, historiallinen ja romanttinen ihmissuhdesotku jossa vielä eletään näin hurmaavassa ympäristössä kuin Belgravia. Olen huomannut etteivät suinkaan kaikki bloggarit ole kirjaan laillani ihastuneet, mutta kuten Henna bloggauksessaan tumii, tämä voi johtua siitä etten minä ole katsonut Downton Abbeyta. Onko sarjaa katsoneilla kenties ollut jonkinlaisia ennakko-odotuksia kirjan suhteen? Minulla ei niitä ollut, minä vain nautin.

Belgravia on kirja viihteellisen ja romanttisen juonittelun ystäville. Se ei kuitenkaan pidä sisällään pelkkiä ihmissuhdesotkuja, vaan Fellowes kuvaa tarkasti 1800-luvun yläluokkaista elämää. Se oli ainakin minulle ilo ja tunsinkin välillä kulkevani Lontoossa, Belgravian korttelissa.

Psst. Voisin kuvitella Belgravian olevan mainiota luettavaa vaikkapa joulun ajan päiviin, joten pukinkonttiin tämä voisi olla hyvä lahja. Itselle tai lähipiirille. Tämä tuli mieleeni näin ensimmäisen adventin iltana ja tämän myötä toivotan teille tähän sunnuntaihin ihania, lempeitä ja lämpimiä lukuhetkiä. Pus!