Henry Aho: Ukko ja Hyrrä

Ukko ja hyrrä
Henry Aho
460 s. 
2016
Reuna









Arvostelukappale kustantajalta


Henry Aho on minulle pitkältä ajalta tuttu, tuottelias kirjailija, jolta olen lukenut monenlaisia kirjoja. Yhdeksi suursuosikiksi on noussut Minivampyyri -lastenkirjasarja, jonka parissa olen viihtynyt hyvin. Nyt palaan Helsingin kirjamessujen jälkeiseen aikaan ja siihen, kun käsissäni oli Ahon uusi romaani Ukko ja hyrrä, kirja jota olin odottanut siitä asti kun luin siitä Reunan syyskatalogista.

Ukon ja hyrrän aihe on kertakaikkiaan mahtava. Vai mitä sanotte siitä, kun satavuotias ukko kertoo elämäntarinaansa kissalleen? Kyllä, minustakin jo kirjan aihe on ihana. Ukko on nimeltään Viljasen Late joka elää kahden kissansa kanssa ja hän tiedostaa ettei päiviä ehkä enää kovin paljoa ole jäljellä. Niinpä hän päättää käydä läpi elämäänsä, aina vuodesta 1915 saakka ja kertoa tarinoita elämän varrelta kissalleen Hyrrälle.

Minulle vinkattiin että kyseessä saattaisi olla Ahon paras romaani. Kyllä, luettuani kirjan ja mietittyäni vielä sen jälkeen lukemaani olen ehdottomasti samaa mieltä. Ahon tyyli on aina ollut rohkea ja hänen tyylinsä on läsnä Ukossa ja hyrrässäkin. Ukon elämässä on todella sattunut ja tapahtunut ja kirjaa lukiessa saa nauraa useampaan otteeseen.

Kun Ukko käy läpi satavuotiaan elämänsä varrella tapahtuneita asioita, on mukana tietenkin myös Suomen ja maailman tapahtumia. Vaikka Ukossa ja hyrrässä ainakin minulle päällimmäisenä oli huumori, räväkkä ja sarkastinen huumori, on kirjassa kuitenkin merkittävässä osassa myös vuosikymmenten aikana tapahtuneet historialliset käännekohdat. Sillä onhan meillä Suomessa ja maailmalla sadan vuoden aikana sattunut ja tapahtunut, hyvää sekä pahaa.

Aho pureutuu Suomen ja maailman historiaan Ukon kautta, eli kertoen miten Ukko tapahtumat on kokenut. Onkin hienoa miten Aho on kirjoittaessaan osannut ryömiä satavuotiaan miehen nahkoihin, miten hyvin hän kertoo tarinaa tämän suulla. Unohtamatta tietenkään sitä, että merkittävä rooli kirjassa on myös Hyrrällä ja että tämäkin pääsee kirjan sivuilla ääneen - moneen kertaan.

Ukko ja hyrrä on rohkea, räväkkä ja tolkuttoman hauska. Vaikka pidin kirjassa kokonaisuudessaan on siinä parasta loppu. Erittäin vaikuttava, hienosti mietitty loppu joka toi kyyneleet silmiini. Kyllä, tässä on Ahon paras romaani, jonka annan mielelläni seuraavaksi hyvän ystäväni luettavaksi.