Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa

Loppusoinnun kaiku kalmistossa
Alan Bradley
Suomentanut Maija Heikinheimo
410 s. 
2016
Bazar







Arvostelukappale kustantajalta



Kuluvan viikon alkupuolella se taas iski. Kauhea, kamala tauti nimeltä lukujumi. Te, rakkaat lukutoukkatoverini jotka luette paljon: te tiedätte miten kamala tauti tuo on. Kun tahtoisi niin kovasti lukea mutta hyväkään kirja ei innosta, ihastuta ja lähde vetämään. Mitä silloin tekisi? Hyvä vaihtoehto on tietenkin pitää taukoa lukemisesta, tehdä kaikkea muuta mukavaa. Mutta minä en osaa olla ilman kirjoja! Olen siis keksinyt lukujumiin vaihtoehtoisia lääkkeitä ja löytänytkin sellaisia.

Itselläni lukujumi lähtee sellaisella kirjalla johon tiedän jo etukäteen rakastuvani. Se voi hyvin olla vanha suosikki, sellainen jonka on lukenut ennenkin ja josta tulee taatusti pitämään toisellakin lukukerralla. Mutta se voi myös olla tutun kirjailijan kirja, esimerkiksi sarjan uusi osa. Sarjan, jonka edellisistä osista on kovasti pitänyt ja uskoo ettei uusi osa tuota pettymystä. Minä löysin tämänkertaiseen lukujumiin lääkkeen Alan Bradleysta ja Flavia de Lucesta. Eivätkä he pettäneet.

Flavia, tuo 11-vuotias, nuori salapoliisi ja mestarimyrkyttäjä, pääsee jälleen tutkimaan rikosta. Pyhän Tancredin kuolinpäivän 500-vuotisjuhla lähestyy Bishop Laceyn kylässä ja pyhimyksen hauta halutaan avata. Flavia on paikalla kun hautaa avataan ja hänen - ja kaikkien muiden - järkytykseksi kivipaaden kannen alta löytyy urkurin ruumis, naamioituna kummallisesti.

Alan Bradleyn dekkarisarja on faninsa löytänyt. Ainakin meissä kirjabloggareissa Flavian faneja löytyy useita, ja todella monia sellaisia jotka ovat lukeneet sarjan jokaisen osan alusta pitäen. Minä kiinnostuin sarjan ensimmäisestä osasta, Piiran maku makea dekkarista vasta luettuani siitä useita kehuvia bloggauksia ja kommentteja. Hyvin ennätti Flavian mukaan jälkijunassakin, ja sen jälkeen uusi Bradleyn kirja on ollut juhlahetki.

Loppusoinnun kaiku kalmistossa oli kirja joka odotti hyllyssäni "sitä oikeaa hetkeä". Sitä, jolloin tarvitsen piristystä jos maailma muuten tuntuu vähän hölmöltä paikalta ja oikeanlainen kirja voisi piristää. Sellaiseenkin hetkeen uusi Bradley olisi ollut oikein sopivaa luettavaa, mutta se oli myös loistava kirja poistamaan lukujumia. Nimittäin, kun on yrittänyt lukea useampaa kiinnostavan oloista kirjaa, eikä ole vain niihin syttynyt, se ketuttaa. Sitten hyppää Flavian matkaan ja innostuu ensisivuilta alkaen - se on ihana tunne.

Loppusoinnun kaiku kalmistossa on viides Flavia de Luce -sarjan osa ja sarja muuttuu koko ajan ihanammaksi. Sarjassa käydään monella tapaa läpi suuria asioita mutta Alan Bradley kuitenkin kirjoittaa sillä tapaa kevyesti ja viihteellisesti että lukeminen on ilo. Ihana Flavia, ihana Alan Bradley!