Laila Hirvisaari
239 s.
2016
Otava
Tutkiessani syksyn katalogeja en heti tajunnut kiinnostua Laila Hirvisaaren uudesta romaanista. Jostain syystä olen ajatellut ettei Hirvisaari ole "minun" kirjailijani ja siksi ohitinkin Hiljaisuuden tutustumatta sen juoneen paremmin. Virhe! Kun sain kuulla mistä kirja kertoo, tiesin heti että tässä on minun kirjani.
Hiljaisuudessa eletään 1940-lukua ja pääroolia näyttelee 9-vuotias Inga tyttö. Hän on jäänyt orvoksi ja elää isovanhempiensa hoivissa - aika onnettomana. Ingaa kiusataan koulussa eikä hänellä juuri ole ystäviä ja hän on mykkä. Vuosia sitten tapahtui jotain järkyttävää ja siitä asti Inga on kommunikoinut ainoastaan kirjoittamalla kysymyksiä esiliinan taskussa kulkevaan lehtiöön - sillä Inga on kyllä kiinnostunut toisista ihmisistä, tosin niitä jotka olisivat kiinnostuneita hänestä, on vähän. Kunnes hän eräänä päivänä tapaa ihmisen, johon pystyy luottamaan niin paljon että muistot purkautuvat.
Hiljaisuus on ennen kaikkea suunnattoman koskettava teos. Minulle vinkattiin Hiljaisuudesta ja kun tutustuin kirjan esittelyyn paremmin tiesin jo silloin sen tulevan syvälle sydämeeni. Inga nimittäin lukee paljon, hän lääkitsee sillä yksinäisyyttään ja sitä ettei psyykkisistä syistä kykene puhumaan. Löysin tästä todella paljon itseäni. Raotan ovea menneisyyteeni kertomalla, että minullakin on ollut aika jolloin en pystynyt, jaksanut, halunnut, puhua paljoa. Ehkä ennen kaikkea kyse oli jaksamisesta tai haluamisesta, ehkä kyse oli siitä että kaikki vaati niin paljon voimia, etten jaksanut olla sosiaalinen. Anteeksi, tarkoitukseni ei ollut purkautua, tämä vain tuli. Tuli sen vuoksi, että koin Hiljaisuuden niin väkevästi että itkin lukiessani todella paljon - aluksi huomaamattani, sitten tajusin varata kasan nenäliinoja vierelleni.
Laila Hirvisaari on tavattoman lahjakas kirjailija, sen huomasin Hiljaisuutta lukiessani. En ihmettele että hän on niin suosittu ja hänen kirjojaan ostetaan paljon - miksi ihmeessä minä en ole lukenut hänen kirjojaan aikaisemmin? Lupaan ja vannon, hyvät lukutoukat, minä otan vahingon takaisin ja aion tutustua tähän kirjailijaan paremmin. Mitä kannattaa lukea seuraavaksi, vinkatkaa? Sillä toki rakastuin Hiljaisuuden tarinaan, mutta rakastuin myös Hirvisaareen kertojana, siihen miten hän kosketti minua.
Hiljaisuus on ehdottomasti viiden tähden romaani. Miten kirjailija saa 240:neen sivuun niin paljon tunnetta ja niin suuren tarinan, se on taito. Minulle tämä oli vuoden parhaita romaaneja jonka olisin suonut olevan Finlandia-ehdokkaiden joukossa - mutta aina ei voi saada mitä haluaa. Tämä on kuitenkin kirja jonka tulen varmasti lukemaan uudelleenkin ja itkemään silloinkin lukiessani.
Olisikohan tällä jotain tarjottavaa minullekin? Olen nimittäin itsekin ajatellut, että Hirvisaari on jotain, joka ei ole minua varten.
VastaaPoistaKyllä voin suositella! Tämä oli minulle ainakin positiivinen yllätys, monen asian vuoksi. ❤
PoistaItse tutustuin Hirvisaareen, kun luin hänen pari Venäjän keisarinnasta kertovaa kirjaa. Ne oli ihan hyviä, mutta siihen hänen tuotantonsa lukeminen jäi. Joskus olen lukenut muutaman hänen kirjansa takakansia kirjastossa, mutta aiheet ovat olleet jotenkin liian "siirappimaisia" ja kirjat ovat jääneet hyllyyn. Tämä vaikuttaa kyllä taas sellaiselta, jonka voisi lukea.
VastaaPoistaMinulle ei tosiaan Hirvisaari ole kuin nimenä ollut tätä ennen tuttu mutta nyt aion tutustua tähän kirjailijaan ehdottomasti paremmin. <3 Mutta Hiljaisuudesta puuttui siirappimaisuus ainakin minun mielestäni, vaan kirja oli ennen kaikkea koskettava ja hieno. Kannattaa lukea!
PoistaHirvisaari ei ole kuin lähinnä nimenä tuttu ja siitä, että mummoni luki hänen kirjojaan. Onnistuit kyllä melkeinpä myymään tämän kirjan mulle! Ehdottomasti tutustun tähän, varmasti jotain samaistumispintaa löytyy omasta elämästä. :)
VastaaPoistaTiia
Tiia, minullekin tuo samaistuminen nousi yhdeksi kirjan tärkeimmiksi asioiksi. Ja miten hienosti Hirvisaari kirjoittaa... Kannattaa kokeilla <3
PoistaKiitos kirjavinkistä, tätä en olisi itse osannut lisätä lukulistalleni!
VastaaPoistaLaura, lukuvinkkien antaminen on ihanaa, suosittelen tätä kovasti <3
PoistaMinäkään en ole Hirvisaaren teoksia lukenut, en ole kokenut niitä omakseni, mutta tämä Hiljaisuus teos kiinnostaa, kiinnostaa vahvasti.
VastaaPoistaAino, minäkään en ole kokenut tähän mennessä kirjailijaa omakseni, mutta niin se mieli muuttuu <3
PoistaVoi että miten ihanaa: yksi uusi Hirvisaaren lukija lisää! <3 Kuten toisaalla kerroinkin, olen rakastanut Hirvisaaren teoksia teinivuosista lähtien. Tämä on meillä tosiaan tällainen äidiltä tyttärelle peritty asia, ja jos jostain äidiltä opitusta olen onnellinen niin tästä. <3
VastaaPoistaSuosittelen sinulle seuraavaksi Lappeenranta- ja Kannas-sarjoja. Hirvisaari on mestarillinen sota-ajan, evakkouden ja kotirintaman kuvaaja, ja etenkin nuo kirjasarjat ovat minulle rakkaat. Jos et halua alkaa lukea heti kokonaista sarjaa, kokeile vaikka romaania Hylätyt talot autiot pihat (josta on tehty myös hieno elokuva, joka kannattaa vaikka lainata kirjastosta ja katsoa kirjan lukemisen jälkeen). Se on keskeltä sarjaa, mutta toimii hyvin myös itsenäisenä teoksena.
Laila Hirvisaari on myös yksi lämpimimpiä ja sydämellisimpiä ihmisiä, mitä tiedän. Voi kunpa tämä olisi tullut puheeksi aiemmin, olisin kehottanut sinuakin kuuntelemaan Hirvisaaren haastatteluja kirjamessuilla - hän oli i h a n a ! <3 Kävimme ystäväni kanssa hakemassa signeeraukset Hiljaisuuteen, saimme vaihtaa Hirvisaaren kanssa muutaman sanan, ja lähdimme signeerauspisteeltä kumpikin syvästi liikuttuneina. Hän on niin lämmin ja viisas ihminen, joka säteilee aivan harvinaislaatuista valoa. <3
Sara, minunkin vanhempani ja erityisesti isäni pitävät Hirvisaaresta. Ja taitaapa olla että mummonikin pitää hänen kirjoistaan... siis oli jo aikakin että minäkin tähän ihanaan kirjailijaan tutustuin <3
PoistaHiljaisuudessakin Hirvisaari kuvaa hienosti 1940-lukua, joten voin vain arata miten hän muissakin kirjoissaan kuvaa hienolla tavalla sota-aikaa! Kiitos vinkistä, minä lainaan kirjastosta tuon Hylätyt talot autiot pihat (jos sitä ei löydy vanhempieni kirjahyllystä).
Olisi ollut ihanaa käydä kuuntelemassa häntä kirjamessuilla, jotenkin voin ajatella hänen olevan lämmin ihminen. Toivottavasti pääsen vielä sellaiseen kirjatapahtumaan jossa Hirvisaari olisi paikalla ja pääsisin vaihtamaan pari sanaa hänen kanssaan <3
Mitenköhän sitä on aina mieltänyt Hirvisaaren iäkkäämpien ihmisten kirjailijaksi? Itse ainakin muistan Hirvisaaren olevan mummini lempikirjailijoita. Tämä Hiljaisuus kiinnitti huomioni katalogissa myös ja nyt kun olen muutaman arvion lukenut niin ehdottomasti haluan tämän lukea! :)
VastaaPoistaJenni, minäkin olen itse asiassa mieltänyt Hirvisaaren erilaisten lukijoiden kuin minä, lempikirjailijaksi. Olipa siis ilo ihastua tähän ja todeta että tulen varmasti lukemaan lisääkin hänen kirjojaan <3
PoistaMinä, Katariina -teos oli se, mikä palautti rakkauteni lukemiseen ja jonka vuoksi oikeastaan olen ylipäätänsä päätynyt bloggaamaan.. Myös 5 kirjan sarja Sonja Orbelianista (tuli muutama vuosi sitten pokkareina uudelleen) oli kokonaisuutena mind-blow!
VastaaPoistaKannattaa tutustua. <3
-Pikku, mullahan on edessä valtavasti hyvää luettavaa, kiitos vinkeistä <3
PoistaAloitin Hiljaisuuden lukemisen. Se vetää valtavasti puoleensa, olen vasta sivulle 76,kun ehdin niin vähän lukemaan kerralla. Ihastuin isovanhempiin jotka eivät lyö orpoa lasta niin kuin siihen aikaan usein tehtiin, vaan rakastavat.
VastaaPoistaTämä on äärettömän sujuvaa tekstiä, ihmistoiminta, ei juurikaan ympäristön kuvausta. Päähenkilöiden hyvät puolet nähdään. Odotan mielenkiinnolla loppua.