Rake Tähtinen: Kuoleman pisarat

Kuoleman pisarat
Rake Tähtinen
320 s. 
2016
Myllylahti









Arvostelukappale kustantajalta


Kirjamessuille lähtiessä minulla ainakin täytyy olla mielessä ainakin yksi kirja, joka on pakko hankkia messuilta. Tänä vuonna se oli Rake Tähtisen uusi dekkari, Kuoleman pisarat. Jostain syystä olen onnistunut tähän mennessä ohittamaan Tähtisen dekkarit ja nyt tuntui että olisi jo aika tutustua Tähtiseen ja Petäjämäki -sarjaan. Onneksi, onneksi tutustuin.

Kuoleman pisaroissa on vakava aihe. Se alkaa kahden nuoren päihdekokeilulla joka johtaa kahteen kuolemaan. Petäjämäki-sarjan päähenkilö, rikosylikonstaapeli Laatikainen päätyy tapausta tutkiessaan lastensuojenlulaitos Rauhansalmeen ja tutustuttaa Laatikaisen laitoksen asukkaisiin - ja henkilökuntaan. Rauhansalmessa asuu myös Vilma Rosengren, joka ensin tuntuu päässeen kaikkein vaikeimpien asioiden yli, kunnes sitten jokin laukaisee ahdistuksen ja Vilma yhtäkkiä katoaa. Ollaanko uuden rikoksen äärellä?

Kuoleman pisaroissa on monta hyvää puolta. Mistä aloittaisin? Aloitan siitä, että dekkarin keskiössä on lastensuojelulaitos Rauhansalmi. Rake Tähtinen todella tietää mistä kirjoittaa, sillä hän työskentelee itse lastensuojelulaitoksen ohjaajana - luulen tämän olevan suuri asia siinä, miksi Kuoleman pisarat oli paitsi dekkarina hyvä, myös muutenkin vaikuttavaa luettavaa. Tähtinen tietää mistä kirjoittaa ja hänellä on enemmän kuin aavistus esimerkiksi siitä miten lastensuojelulaitoksessa elävät, vaikeassa tilanteessa olevat lapset reagoivat esimerkiksi ohjaajiinsa tai muihin ihmisiin.

Kyllä, Kuoleman pisarat kannattaa toki lukea dekkarina sillä se on sellaisenakin hyvä. Mutta vaikka et ole dekkarihullu ja haluat lukea kirjan vaikeasta, rankasta aiheesta jonka kirjoittaja todella tuntee aiheensa - siihenkin Tähtisen uusi kirja on todella hyvää luettavaa.

Facebookin Dekkariryhmässä on puhuttu Petäjämäki-sarjasta useaan otteeseen. Laatikainen tuntuu olevan hahmo joka herättää tunteita, nimen omaan myönteisiä - ja onhan hän omalla tavallaan aika ihana tyyppi. Jotta dekkarisarja alkaisi tosissaan kiinnostaa minua, täytyy sarjan päähenkilön herättää tunteita - mieluiten tietenkin positiivisia. Ja Laatikaisen aiemmista vaiheista tahdon ehdottomasti tietää lisää, joten edessä taitaa olla reissu kirjastoon ja haalimana käsiin sarjan aiempia osia.

Yksi Kuoleman pisaroiden parhaita puolia on se, millainen Tähtinen on kirjoittajana. Kirjan aihe on vakava ja aika rankka, mutta kirja ei silti kuitenkaan loppujen lopuksi ole hirveän rankkaa luettavaa. Siitä nautin. Tähtinen on nimittäin omalla tavallaan viihdyttävä kirjailija, sellainen että lukemisesta nauttii, eikä joudu jatkuvasti kauhistelemaan mitä kirjassa tapahtuu. Välillä on toki mahtavaa lukea jotain aivan "kamalaa", mutta tällainen Kuoleman pisaroiden kaltainen dekkari - tässä on jotain sellaista mitä tahdon lukea lisää.

Kuoleman pisarat on Petäjämäki-sarjan seitsemäs osa, mutta minä pääsin hyvin kyytiin tästäkin kirjasta. Kyllä, Rake Tähtinen on kirjailija johon kannatti tutustua.