Kirjallisuuden juhlapäivänä Helsingissä

Eilen oli jälleen se päivä vuodesta kun kirjallisuuden Finlandia-palkinnot jaettiin. Tämä päivä on varmasti monelle (vaikkei jokaiselle) kirjallisuuden ystävälle merkittävä päivä - on voinut esittää spekulointeja siitä, kuka ehdokkaista palkinnon vie. Tutustua ehdolle asetettuihin kirjoihin, rakastua, ihastua, nauttia.

Minulle tämä vuosi oli siinä mielessä erityinen, että sain Kirjasäätiöltä kutsun tulla paikalle Kansallisteatteriin, seuraamaan palkintojen jakotilaisuutta. Huh! Suuri ja kutkutuksen aiheuttava kunnia jonka takia todellakin kannatti tehdä päivän reissu Helsinkiin, eli istua junassa sellaiset kymmenen tuntia päivän aikana.

Asun siis Joensuussa, joten herätys eilen, torstaina, oli 4.50, junan lähtiessä asemalta heti kuuden jälkeen. Alku matkasta menikin torkkuessa ja kunnolla heräsin todellisuuteen vasta yhdeksän maissa. Loppu matkasta kuluikin useamman ravintolavaunusta haetun kahvin kera, kirjan kanssa totta kai. Sinänsä reissu ei tuntunut minusta yhtään pahalta, sillä pidän kovasti junamatkustamisesta. Pystyn nukkumaan junassa, ja mikäs siinä kun saa lukea neljästä viiteen tuntia kaikessa rauhassa. 

Helsingissä piti totta kai käydä hieman kirjaostoksilla, sillä eihän tuollaista reissua voi tehdä jos ei osta yhtään kirjaa. Lisäksi Rosebudin myymälässä oli aivan hurmaavia käsityönä tehtyjä korvakoruja, joista sainkin heti korviini hurmaavat ketut. Rosebudin myymälä oli muutenkin ihana paikka, niin suuri, niin avara ja niin täynnä kirjoja. Lukutoukan sydän puhtaasti suli!

Koko ajan vilkuilin kuitenkin kelloa ja odotin milloin olisi aika lähteä tapaamaan bloggaritoveriani, jonka kanssa menisimme yhtä matkaa Kansallisteatterille. Onneksi meitä molempia jännitti yhtä paljon, ettei tarvinnut häpeillä omaa jännitystään ja ensikertalaisuuttaan. Kiitos Omppu tuesta ja turvasta!

Kansallisteatteri on huima, huiman kaunis ja pyörryttävä paikka. Olin siellä ensikertaa, ja varsinkin kun pääsi saliin istumaan, tunne ja tietynlainen kunnioitus paikkaa kohtaan se kuin kasvoi. Mahtava ympäristö! Ihastellessani salia ja rupatellessani bloggaritoverin kanssa tilaisuus alkoikin, Kirjasäätiön edustajan upealla puheella. Hän puhui siitä, kuinka lukeminen on menossa pois muodista ja totesi sen perään: "Tehdään itsenäisyytemme juhlavuodesta myös lukemisen ja kirjallisuuden juhlavuosi.". Näin me teemme, eikö vaan?

Tietokirjat ovat tänä(kin) vuonna jääneet minulla vähemmälle huomiolle. Tässä kategoriassa Jörn Donner toimi valitsijana ja ns. diktaattorina ja myös hänen puheensa oli mahtava, hauska ja hurmaava. Se myös innosti minut niin, että luen varmasti ensitilassa Tietokirjallisuuden Finlandia-palkitun, Mari Mannisen Yhden lapsen kansan. Tämä on sitä hyvää innostusta ja kirjapöhinää!

Lasten- ja nuorten kirjallisuuden Finlandia -ehdokkaista tuttuja olikin useampi. Olin lukenut Seita Vuorelan Lumen, Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin sekä voittajan, eli Juuli Niemen Et kävele yksin. Jokainen noista lukemistani kirjoista on hieno, vaikka toki minullakin oli ennakkosuosikkini, jota en lähde tässä erittelemään. Juuli Niemen puhe toi kyyneleet varmasti katsomossa istuvan silmiin, sillä hänen kiitosrunossaan toistui useammassa säkeessä äs ee ii tee aa ja loppusäkeessä siihen oli vielä lisätty äl äl ee. Koskettavampaa puhetta tuohon kategoriaan en voisi kuvitella!

Kaunokirjallisuuden Finlandia, se joka aiheuttaa eniten puhetta, kohinaa ja spekulointia. Diktaattorina tässä kategoriassa oli Baba Lybeck, joka oli mielestäni onnistunut valinta tähän tehtävään. Hänen puheestaan kuuli sen miten rakas harrastus lukeminen on hänelle ollut läpi elämän - puheesta kuulsi rakkaus kirjoihin ja kirjallisuuteen. Minulla ei ollut ennakkoarviota siitä minkä Lybeck valitsee, mutta toivoin, niin kovasti toivoin että Akvarelleja Engelin kaupungista saisi Finlandian. Ja se sai! Minkä tunnemyrskyn tiedon julkistaminen yleisössä herättikään, hurraa huutoja, aplodimyrsky, vihellyksiä, jalkojen töminää. Kyllä, en ollut ainoa joka Viikilän voittoa toivoi.

Lämpimät onnittelut jokaiselle voittajalle, olette voittonne ansainneet! Sillä aikaa kun voittajat tahoillaan juhlivat palkintoja, minä istuin junassa - mitäs muuta kuin lukemassa. Mikä muu voisi olla parempaa kirjallisen juhlapäivän jälkeen kuin lukea kaikessa rauhassa (ainakin suunnilleen) hyvää, kotimaista romaania.

Nautitaan tulevana viikonloppuna hyvistä kirjoista, juhlitaan jokainen tahollamme sitä että Suomessa julkaistaan niin hienoa kirjallisuutta - kotimaista ja käännettyä. Me lukijat, jos ketkä, sen tiedämme! <3