maanantai 28. marraskuuta 2016

Hannele Mikaela Taivassalo: In transit

In transit
Hannele Mikaela Taivassalo
Suomentanut Raija Rintamäki
259 s. 
2016
Teos








Arvostelukappale kustantajalta


Aloitin In transitin ehkä parhaassa mahdollisessa tunnelmassa ja tilanteessa. Olin juuri tullut kotiin kirjallisuuden Finlandia-palkintojen jakotilaisuudesta, innoissani hyvästä kirjallisuudesta ja kirjapöhinästä ja halusin lukea jotain hyvää. In transitista ollaan viime aikoina kohistu useammassa blogissa runsaasti, siitä ovat pitäneet luottolukijani ja ajattelin että jospa minäkin. Kyllä, antauduin Taivassalolle.

Liikkeelle lähtöä, siirtymistä, levottomuutta. Muukalaisuutta. Sitä on In transit. Ovat Galadriel, G, ja Veera. G:n mielessä on koko ajan matkustaminen ja eteen päin siirtyminen, hän ei malta olla paikoillaan. Nähtävä enemmän, liikuttava, puisteltava levottomuus mielestä. Ja nyt kuitenkin hän on palannut lapsuudenkyläänsä. Veera on palannut samaan kylään, pitkän ajan jälkeen. Sitten on vielä Muukalainen. Kuka hän on?

Hyppäsin In transitin kyytiin positiivisella ennakkoasenteella, vaikka pohdinkin onko Taivassalon maailma liikaa minulle. Ehkä lukijani ovat huomanneet etten ole aina innostunut haastavista ja liian vaikeista kirjoista, mutta toisaalta - sitten kun pääsen sellaisen maailmaan, livahtamaan sisään kirjan tarinaan, nautin täysillä. In transitkaan ei ole mikään aivan helppo romaani. Vaikka kaikki kirjassa ei auennutkaan heti, en luovuttanut ja niinhän siinä kävi - kirjan henkilöt ja heidän tarinansa avautuivat minulle ja nautin tarinasta.

Mutta kaikkein eniten kuitenkin rakastuin In transitissa Taivassalon kieleen ja kerrontaan. Raija Rintamäki on tehnyt korvaamatonta työtä teoksen suomentamisessa, mutta taustalla on tietenkin itse kirjailija. Taivassalo yhdistettynä Rintamäkeen on sellainen kombo, että minä olin lähestulkoon polvillani.

In transit vaati minulta paljon, mutta aloittaessani kirjan Finlandia huuman jälkeisissä tunnelmissa, olin rakastunut jo siihen tunteeseen että saan lukea jotain näin hyvää. Että Suomessa julkaistaan tällaista, erilaista, persoonallista ja väkevää kirjallisuutta, joka toivottavasti löytää lukijansa. Voin kuvitella miten joku, joka kokee itsensä muukalaiseksi omassa elämässään, löytää itsensä In transitista. Toivon tälle oikeanlaista lukijaa!

2 kommenttia:

  1. Tällaisen kirjan löytää harvoin, joten sen eteen on valmis ahertamaan. Upea kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, tämä oli tosiaan ainutlaatuinen. Kyllä kannatti vähän haastaa itseään <3

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!