Heli Laaksonen
95 s.
2016
Kynälä
Arvostelukappale kustantajalta
Heli Laaksonen, mikä ihana persoona, mikä ihana ihminen! Tunnustettakoon etten ollut ennen Sylviaan ja Tuijaan tutustumista lukenut Laaksosen kirjoja vaikka olen kuullut niistä todella paljon hyvää. Mikä lie syynä, olisiko murteellisuus hieman jännittänyt? Kun minuun otettiin yhteyttä kertoen Laaksosen uudesta aluevaltauksesta, näytelmästä, en todellakaan kieltäytynyt. Kun olen ihaillut niin kauan Heli Laaksosta persoonana, on jo aikakin tutustua myös häneen kirjallisesti!
Sylvia, Tuija ja laulava patja on ihana teos. Sain tutustua kirjan kautta kahteen ihanaan seniori-ikäiseen naiseen, naisiin parhaassa iässä. Elämää on Sylvialla ja Tuijalla paljon edessä, paljon on vielä näkemättä - mutta on sitä elettykin! Ja Sylvia ja Tuija todistavat sen, että jos ei huvita juhlia synttäreitä niin ei tarvitse. Sylvialla on Tuija, Tuijalla on Sylvia, ystävä jonka kanssa voi muistella menneitä ja miettiä tulevaa, nauraa ja hihittää, puhua mitä tahansa. Olen niin iloinen saadessani tutustua näihin naisiin!
Sylvia, Tuija ja laulava patja on tosiaan näytelmä, ja näytelmäksi sitä ollaan tekemässä myös teatterin lavalle. Voi kuinka haluaisinkaan päästä näkemään tämän myös teatterin lavalla ja mielessäni elää pieni toive josko vaikka jollain konstilla pääsisinkin... Tätä näytelmää katsoessa saisi varmasti nauraa!
Murrettaan Laaksonen ei tietenkään ole unohtanut, vaikka kyseessä onkin hieman erilainen teos kuin hänen aiemmat kirjansa. Sylvia ja Tuija nimittäin puhuvat murteella, murteella joka tällaisen Itä-Suomalaisen luettavana oli hieman haastavaa. Välillä luin sanoja ääneen ja mietin että mitähän hittoa tämäkin tarkoittaa... Kokonaisuus paljasti haastavimmatkin sanat enkä voinut estellä hymyä huulillani lukiessani Sylvian ja Tuijan murteella käytyä keskustelua.
Eikä Heli ole runojakaan kirjasta unohtanut. Runot erottuvat näytelmätekstin joukosta punaisella kirjoitettuna, joten sellainen lukija joka erityisesti on Laaksosen runoihin ihastunut, voi poimia ne luettavakseen.
Voi, Sylvia ja Tuija. Te ihanat naiset, te toitte elämääni Heli Laaksosen myös kirjallisesti. Tätä ennen olen ihaillut Laaksosen valoisaa persoonaa, katsonut Helil kyläs -sarjan jaksot pariin otteeseen, tullut hyvälle mielelle facebook sivujen päivityksistä. Kyllä, kannatti tutustua Heli Laaksoseen myös kirjallisesti, Sylvia, Tuija ja laulava patja oli varsinainen piristysruiske.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!