Helena Miettinen: Kaksi kierrosta taivaaseen

Kaksi kierrosta taivaaseen
Helena Miettinen
367 s. 
2016
Myllylahti









Arvostelukappale kustantajalta


Helena Miettinen on tullut minulle tutuksi lastenkirjoista. Hän kirjoittaa yhdessä Jaana Lehtiön kanssa Taika Valo -kirjasarjaa josta olen lukenut kaksi osaa - ja tykästynyt kovasti. Kun sain vinkin hänen aikuisille suunnatusta romaanistaan, josta saattaisin kuulema pitää, alkoi sydämeni sykähdellä. Ihastuisinko Miettisen tyyliin myös tässä kirjassa? Ja niinhän siinä kävi, etten vain ihastunut. Rakastuin tähän kirjaan.

Kaksi kierrosta taivaaseen alkaa Iiriksen ja Marikan nuoruudesta, juoksuradoilta. He eivät ole vain parhaat ystävät vaan myöskin harjoittelutoverit, toinen ei juoksisi ilman toista. He juoksevat eri matkoja, jotta kumpikin voisi voittaa. Miten käy? Iiris jää juoksemaan yksin kun Marikan nappaa itselleen mies. Miehen mukana Marikan elämään tulee vahvana uskonto, pariskunnan kuuluessa uskonnolliseen piiriin. Hänen elämässään alkaa näkyä varjoja kun piirin johtajana toimiva Johannes ei ehkä olekaan sitä miltä alussa näytti eikä ulospääsyä piiristä ole. Marika taistelee perheensä puolesta, mutta voimat ovat vähissä.

Kaksi kierrosta taivaaseen on kirja joka teki minuun suunnattoman vahvan vaikutuksen. Arvelin jo kirjan takakannen perusteella että tulisin nauttimaan sen lukemisesta ja varasinkin sen luettavaksi useamman tunnin kestävälle junamatkalle. Junassa täytyy olla jotain takuuvarmaa, jotain jonka parissa tietää viihtyvänsä.

Helena Miettisen kertoessa minulle tarinaa ajantajuni katosi ja junamatka tuntui olevan ohi hujauksessa - tiedättehän te miten käy kun kirja on todella hyvä, ajan kulua ei huomaakaan? Onneksi samana päivänä oli edessä toinen junamatka, joten ehdin hyvin palata ajan kanssa Iiriksen ja Marikan seuraan vielä samana päivänä. Ja taas aika lensi, se lensi kuin Iiriksen kengät juoksuradalla!

Voi Helena Miettinen minkä minulle teit. Pyyhin kyyneleitä junassa istuessani, elin tyttöjen, myöhemmin nuorten naisten elämässä mukana, kuvittelin heidät eteeni. Jossain vaiheessa, kun muu maailma ja muut junamatkustajat tuntuivat katoavan ympäriltäni, nuo kaksi tyttöä tuntuivat ystäviltä. Sellaisilta, joille toivoo sydämestään kaikkea hyvää.

Kaksi kierrosta taivaaseen pitää sisällään useamman suuren asian. Nostaisin keskeisimmiksi asioiksi juoksemisen, joka varsinkin kirjan alkupuolella on hyvin keskeisessä roolissa ja uskonnon, joka häilyy taustalla ja nousee kirjan edetessä yhä suuremmaksi ja merkityksellisemmäksi aiheeksi. Unohtamatta ystävyyttä, joka oli kenties parasta tässä romaanissa. Helena Miettinen näyttää lukijalleen, että ystävyys rikkoo rajoja, se kantaa läpi vaikeimmankin tilanteen elämässä.

Kaksi kierrosta taivaaseen paitsi kertoo tarinan, hienon, voimakkaan tarinan niin Helena Miettinen kertoo tarinan hienosti. Hän on hyvä kirjoittaja jonka tekstistä nauttii - sen parissa viihtyy, mutta se myös kosketaa syvältä.

Lukekaa, lukekaa tämä. On kuulkaa hieno kirja!

Pus talvisesta Joensuusta, kävin juuri kävelyllä nauttimassa lumimaisemista. Nyt voi nauttia kirjasta!