Suvi Piiroinen
320 s.
2016
Myllylahti
Arvostelukappale kustantajalta
Tämä vuosi on kyllä ollut hyvien esikoisteosten aikaa, kuten olen todennut jo useamman kerran. Tuntuu että kerta toisensa perään kun tartun uuden kirjailijan kirjaan, ihastun - niin kävi nytkin. Suvi Piiroisen esikoisdekkari Pahaa parempi kiinnosti jo senkin vuoksi, että hän on aiemmin asunut Joensuussa ja on sijoittanut kirjansa tapahtumat tänne minun kotikaupunkiini. Toisin kuin esimerkiksi dekkaristi Tuomas Lius, ei Piiroisen kirjasta arvaa että se tapahtuu Joensuussa, mutta silti elin Joensuun kaduilla kirjaa lukiessani.
Pahaa parempi on aiheiltaan vahva. Kirja alkaa kun yhdeksänvuotias Mia katoaa liikuntakerhon jälkeen ja Rob Peura kollegoineen alkaa tutkia katoamista. Peuran sieluun Mian katoaminen sattuu erityisesti koska hänen tyttärensä on saman ikäinen - ja on lapsen katoamisen tutkiminen varmasti aina poliisille rankkaa. Rob ja hänen työtoverinsa joutuvat samalla vaivihkaa selvittämään Mian äidin taustoja, joista huhut leviävät kaupungissa... Onnekseen poliisit saavat apua yllättävältä taholta, vaikka Mian katoamisen jälkeen he saavatkin puhelun jossa kerrotaan joesta löytyneestä yllätyksestä. Siellä kelluu ruumis.
Silloin kun esikoiskirjailija yllättää positiivisesti on iloni rajaton. En osannut ollenkaan luoda odotuksia aloittaessani lukemaan Pahaa parempaa, sillä eihän esikoiskirjailijan tyyliä osaa millään etukäteen arvata. Osasin vain kiinnostua dekkarin aiheista ja tapahtumapaikasta, enkä kiinnostunut turhaan. Suvi Piiroinen nimittäin osaa kirjoittaa.
Dekkari jossa keskeisessä roolissa on lapsi, saattaa olla toisinaan hyvinkin rankkaa luettavaa. Kuitenkaan minun silmissäni Pahaa parempi ei ollut liian rankka, ei niin "kauhea" kuin jotkut viime aikoina ilmestyneet dekkarit joissa lapsi tai lapset ovat suuressa roolissa. En sanoisi myöskään että Pahaa parempi on kevyttä luettavaa, vaan se on hyvä dekkari, mutta jossain määrin silti viihdyttävä. Sanonko väärin, jos sanon että Piiroisen esikoisdekkari on viihdyttävää luettavaa? Minulle se ainakin oli sitä.
Piiroisen tyyli on koukuttava ja kun vajosin kirjan maailmaan niin siellä pysyin. Hän on myös onnistunut luomaan juoneen ja kerrontaan hyviä koukkuja ja sellaisia yksityiskohtia, jotka tekevät kirjasta omalla laillaan ainutlaatuisen ja omanlaisensa. Arvostan suunnattomasti tällaisia yksityiskohtia ja kerronnallisia seikkoja dekkarissa, sillä minulle hyvässä dekkarissa on usein jotain tuoretta. Pahaa paremmassa sitä oli, iso peukku kirjailijalle siitä.
Pahaa parempi aloittaa dekkarisarjan. Tämä on houkutteleva tieto, varsinkin kun rikostutkijat Väinö Rossi ja Rob Peura olivat erittäin kiinnostavia tyyppejä ja miellyttäviä tuttavuuksia. Heidän työtovereistaankin löytyy muuten kiinnostavaa, persoonallista väkeä, joten Pahaa parempi kannattaa lukea jo henkilögalleriansa vuoksi. Tätä pidän myös isona plussana kirjalle, varsinkin kun kyseessä on dekkarisarjan aloitus.
Eli loppujen lopuksi: Pahaa parempi on koukuttava ja viihdyttävä esikoisdekkari, joka todellakin kannatti lukea. Piiroinen on kirjoittanut dekkarin rankoista aiheista mutta käsittelee niitä tavalla joka ei tee kirjasta liian rankkaa luettavaa. Tästä kirjailijasta ja näistä rikostutkijoista tahdon ehdottomasti kuulla lisää.
Olipa kiinnostava lukea tämä. Minä luen vähän dekkareita, mutta tästä kiinnostuin osin Joensuun vuoksi. Harmi, ettei paikkoja sinänsä kuvata tunnistettavasti, mutta uskoisin että 13 vuotta Joensuussa (aikuisiällä) asuneena minäkin sijoitan paikkoja mielessäni jonnekin tiettyihin seutuihin. Odotan tämän lukemista mielenkiinnolla ja aion lukea kirjan pian.
VastaaPoistaKatja, onpa mukavaa että aiot lukea tämän! Arvelisin että Pahaa parempi voi sopia hyvin luettavaksi myös sellaiselle joka ei lue hirveästi dekkareita, ihan jo sen vuoksi ettei kirja tosiaan ole mikään raaka. :)
Poista